Setäni Väinö Myllyrinne, My Uncle

Setäni Väinö Myllyrinne, Suomen pisin mies ja Järvenpään ”suurmies”.


 Olen tehnyt nämä sivut kunnioittaakseni Väinö-setääni ihmisenä ja eräänlaisena ”Suomi-lähettiläänä” 1930-1940-lukujen Euroopassa. Sivut pyrkivät antamaan mahdollisimman oikean kuvan hänen elämästään lähinnä  kuten minä sen näin ja koin, kun setä eli perheemme yhtenä jäsenenä elämänsä 6-7 viimeistä vuotta. Omat muistikuvani alkavat 1950-luvun alkupuolelta.

Väinö Johannes Myllyrinne syntyi perheen toiseksi vanhimpana lapsena 27.2.1909 Helsingissä. Isän suvun juuret olivat Kankaanpäässä, jossa Väinön isoisä toimi Kuninkaanlähteenpuron myllärinä. Äidin puoleinen suku oli Paltamosta Keräsiä (isä) ja Karppisia (äiti). Väinön isä työskenteli poliisina. Hänen ammattinsa takia asuinpaikkakunta vaihtui usein. Sisaruksia syntyi kaikkiaan kahdeksan, joista kaksi kuoli alle vuoden ikäisinä.

Nuorena Väinö asui mm. Kuusankoskella, Paltamossa pari-kolme vuotta äidin sukujuurilla, Merikarvialla sekä ajoittain Kankaanpäässä suvun juurilla. Kansakouluaikana Väinö alkoi kasvaa ikätovereitaan nopeammin ja oli saavuttanut armeijaan mennessään 218 cm pituuden.

Pian armeijan käytyään Väinö muutti Merikarvialta Helsinkiin ja asui aluksi Erkki-veljen luona sekä toimi erilaisissa asentajan tehtävissä mm. Miinapajalla. Näihin aikoihin hän tutustui Helsingin Atleettiklubin jäseniin ja kokeili painimista. Armeija-aikoinaan hän oli myös kokeillut nyrkkeilyä. Ajatus ulkomaille esiintymään lähdöstä syntyi 1930-luvun alkupuolella ja vuonna 1935 Väinö lähtikin Eurooppaan sirkuksien mukana kiertämään. Hänen esiintymisensä muotoutui pian painin sijasta itsensä näyttämiseksi ja katsojien kättelyksi.

Syttynyt sota katkaisi kiertueet ja sovittu, tärkeä sekä haaveksittu Amerikan kiertue peruuntui. Sota-aikana v. 1942 Väinö solmi avioliiton merikarvialaisen Anna-Liisa Puistosen kanssa. Liitto jäi n. kahden vuoden mittaiseksi ja lapsettomaksi.

Rauhan tultua Väinö teki vielä parina vuonna kiertueita Ruotsissa, mutta suunniteltu uusi Englannin esiintyminen jäi huonontuneen terveyden takia tekemättä. Aluksi Väinö asui äitinsä kanssa eläen kanalan pidolla. Vuodesta 1957 asuimme Väinön kanssa pitäen häntä yhtenä perheemme jäsenenä. Väiski, niin kuin häntä kotioloissa usein kutsuimme, kärsi nivelten kulumisesta, mikä vaikeutti liikkumista. Loppuvuosinaan hän sairastui lisäksi sokeritautiin ja viimein menehtyi puolisen vuotta sairastettuaan kaatumisen jälkeen lonkkanivelen murtumaa seuranneisiin komplikaatioihin. Väinö kuoli 1963 Helsingissä Sädehoitolaitoksella. Perusongelma Väinöllä ilmeisesti oli aivolisäkkeen kasvaimen aiheuttama kasvuhormoonin liikaeritys.


Strategiset mitat:

-         pituus 247 cm (keskimäärin omien sanojensa mukaan). Mainoksissa usein 248 cm tai
          jopa 8’ 4’’ (=254 cm)
-         paino n. 175-180 kg
-         paita nro 52
-         hattu nro 66
-         kengät nro 58
-         vaaksa 40 cm
-         syli 275 cm
-         rinnan ympärys 170 cm


Olen näille sivuille kerännyt osan Väiskin valokuvista kertomaan hänen elämästään.
Valokuva-avusta lisäksi kiitokset Pirjo Ronkaiselle, Pirjo Tähkäselle ja "Nakelle" sekä Kimmo Koskelalle muistakin asiatarkennuksista ja -lisäyksistä. Erikoiskiitokset lääkäri Jim Sperberille (Kalifornia, USA) englannin kielen oikoluvusta ja lääketieteellisestä asiantuntija-avusta.

Kalervo Väinö Johannes Myllyrinne
Väinön Erkki-veljen poika ja Väinön kummipoika
kmyllyrinne@gmail.com




My Uncle Väinö Myllyrinne, the tallest man in Finland

Väinö was born in Helsinki, Finland on 27 February 1909, the second child of policeman Nestor Myllyrinne and his wife Anna Maria. The family moved often because of Nestor’s profession. For example, prior to his entrance into the army, Väinö lived in Kuusankoski, Paltamo, Kankaanpää and Merikarvia. Väinö had eight siblings, but two of them died in infancy.

When he was in elementary school, Väinö began to grow very quickly, much faster than his friends. When he entered the army at age eighteen, Väinö was 222 cm tall (7 feet 3.5 inches tall).

After his military service, Väinö moved to Helsinki and lived first with his brother Erkki and Erkki’s wife. He worked at various places, including Miinapaja (mine factory). There, he met members of the Atleettiklubi (Athletics Club) and tried wrestling and boxing. But he did not excel in these sports because he was too slow. He conceived the idea of appearing in his own show. He travelled through Europe in 1935 with his own “show” and toured with many circuses. Instead of wrestling, his show soon included shaking hands with the audience and showing himself off.

When the war broke out, Väinö was forced to stop touring. In addition, a tour of the United States, for which a contract had already been signed, had to be cancelled. During the war, Väino served his country by working at Miinapaja. He also married Anna-Liisa Puistonen, but the marriage was not successful and they divorced two years later. Väinö had no children.

After the war, Väinö toured Sweden for two more years, but he had to decline a proposed tour of the UK because of worsening health. His joints were worn, making it difficult for him to walk. In his later years, he also had diabetes.

Väinö lived with his mother in Järvenpää from 1945. He maintained a henhouse with about 300 chickens from 1947. My immediate family moved to Väinö’s home in 1957, and Väinö lived with us as a member of our family until his death on 13 April 1963.



Väinö’s vital statistics

- height 247 cm (8 feet 1.2 inches) by his own words (in average, varying in the course of the day). Often 248 cm or even 254 cm (8 feet 4 inches) in advertisements.
- weight 175-180 kg (385-396 pounds)
- shirt size 52
- hat size 66
- shoe size 58 (European)
- span of hand, tip of thumb to tip of fifth finger, 40 cm (15.7 inches)
- armspan 275 cm (9 feet 0.2 inches)
- chest circumference 170 cm (66.9 inches)


I have gathered most of the photos from Väinö’s albums on this site. I have also included photos from my own albums. There is only one video of Väinö in the public domain, as the other surviving videos are copyrighted. Thanks also to Pirjo Ronkainen, Pirjo Tähkänen and Mr. Nakke for helping me with photos, and also to Kimmo Koskela for clarifying some facts. Special thanks to Jim Sperber M.D. (California U.S.A.) for corrections of English pages and for knowledge of the medical facts.

I will tell the story of Väinö, as I knew him, on this website. My memories start in early 1950s.



Kalervo Myllyrinne
Son of Väinö’s Brother Erkki